TEKSTI SOFIA HÄNNINEN KUVAT PIXABAY
– Se vaivasi joka päivä, kun lähdin koulusta. Kotona taas stressasin seuraavaa koulupäivää, kun tiesin, että joudun olemaan niiden kanssa taas samassa ryhmässä. En saanut nukuttuakaan kunnolla, kertoo korkeakoulukiusattu Roosa.
Roosa kertoo, että hänen kiusaajansa yksinkertaisesti näyttivät, etteivät pidä häntä yhtään minään.
– He eivät puhuneet kanssani, huomioineet minua kun teimme ryhmätyötä, kuunnelleet mielipiteitäni, tai edes katsoneet silmiini.
Korkeakoulukiusaaminen on vaiettu aihe ja melko tuntematon käsite suurelle osalle ihmisistä. Ala- ja yläasteella, lukiossa, työpaikoilla sekä jopa päiväkodeissa kiusaamisesta vielä puhutaan aktiivisesti, mutta siihen se useimmiten jää.
He eivät puhuneet kanssani, huomioineet minua kun teimme ryhmätyötä, kuunnelleet mielipiteitäni, tai edes katsoneet silmiini.
Roosan kiusaaminen alkoi heti ensimmäisenä opiskeluvuonna kahden hänen luokkalaisensa tytön toimesta. Hän uskoo tietävänsä, miksi juuri hän valikoitui kiusaajien silmätikuksi.
– Olin paljon nuorempi ja tullut ammattikorkeakouluun suoraan lukiosta. Kiusaajani taas olivat käyneet kouluja ja opiskelleet aikaisemmin yliopistossa.
Kohtelu tuntui erityisen pahalta, koska hän oli muuttanut opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
– Koulu oli juuri alkanut ja halusin tutustua ihmisiin ja tehdä juttuja, mutta minua ei vain otettu mukaan.
Vaikka Roosalla oli kiusaajiensa kanssa yksi yhteinen kaveri, tämäkään ei saanut heitä käyttäytymään häntä kohtaan mukavammin.
– Kerran seisoin tämän kaverin kanssa ruokalan edessä, kun kiusaajani tulivat kysymään, mitä hän aikoo viikonloppuna. Yhteinen kaverimme ehdotti, että tehtäisiinkö jotain porukalla, johon kiusaajani vastasivat että tehdään vaan. Kun kaverini sitten kysyi minulta, haluaisinko lähteä mukaan, kiusaajani sanoivat hänelle yhtäkkiä, että ei me taidetakaan jaksaa tehdä mitään, joten jos oltaisiinkin vaan kotona ja tulet vaikka käymään siellä. He tekivät kyllä selväksi, että minua ei kaivattu mukaan.
EIVÄTHÄN AIKUISET IHMISET KIUSAA?
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisen asiantuntijan Liisa Väisäsen mielestä on selvää, että korkeakoulukiusaamista on, mutta ongelma liittyy siihen, ettei moni tiedä sen olemassaolosta
– Siitä puhutaan niin vähän. On tutkittu, että korkeakoulussakin kiusaajan ja kiusatun roolit ovat edelleen samoja, kuin mitä ne ovat olleet aikaisemmissa kouluissa. Roolit jäävät siis helposti päälle.
Hänellä on myös selvä mielipide siihen, miksi kiusaamisesta ei puhuta.
– Oletus on, että täällä ollaan aikuisia ihmisiä, joten ei täällä kukaan toisiaan kiusaa.
Myös Roosa ei samasta syystä puhunut kiusaamisestaan, mutta hänelle kiusatun rooli oli uusi.
– Minusta vaan olisi tuntunut niin typerältä mennä sanomaan, että aikuiset ihmiset kiusaavat minua. Joten en sitten ikinä kertonut siitä eteenpäin. Lisäksi tuntui oudolta, kun en koskaan aikasemmin ollut koulukiusattu, mutta kun menin korkeakouluun aikuisten ihmisten keskelle, siellä se alkoi.
Oletus on, että täällä ollaan aikuisia ihmisiä, joten ei täällä kukaan toisiaan kiusaa.
Atte Tuomaala opiskelee Oulun yliopistossa tietojenkäsittelyä ja lisäksi toimii ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilönä. Hän kertoo alunperin lähteneensä mukaan, kun kuuli että saamelaisia opiskelijoita oli kiusattu hänen koulussaan. Hän ei ollut itse aikaisemmin havainnut kiusaamista yliopistotasolla.
– En tiedä olenko sitten itse kulkenut vain niin silmät kiinni, mutta tapaus herätti. En ole varsinaisesti huomannut itse kiusaamista, Tuomaala toteaa.
Väisäsen mukaan on yllättävänkin yleistä, että saamelaisopiskelijat kohtaavat rasismia opiskelijayhteisössä.
– OYY otti kantaa, että emme hyväksy kampuksellamme rasismia tai muutakaan kiusaamista. Kyseessä ei ollut yksittäistapaus, vaan vastaavaa oli tapahtunut aikaisemminkin. Saamelaisopiskelijoiden lisäksi myös kansainväliset opiskelijat ovat kohdanneet rasismia.
Häirintäyhdyshenkilöden tarkoitus on ennenkaikkea olla kiusattujen tukena.
– Usein opiskelijat korkeakouluissa eivät ylipäätään tiedä keneen ottaa yhteyttä, tai kuka voisi auttaa. Tärkein tehtävä on olla tukena ja kuunnella mitä opiskelija on kohdannut, Väisänen sanoo.
HENKILÖKUNTAKIN KIUSAA
Väisäsen mukaan yllättäen opiskelijat eivät ole ainoita, joiden toimesta korkeakouluissa kiusaamista tapahtuu. Todella vähän puhutaan korkeakoulujen henkilökunnan harjoittamasta kiusaamisesta.
– Esimerkiksi opinnäytteen ohjaajalta oli saatu ala-arvoista opetusta ja palautetta. Ja nolaamista ja nöyryyttämistä muiden opiskelijoiden edessä. Opettaja oli voinut esimerkiksi käyttäytyä rasistisesti.
Hänen mukaansa tämäkin on yllättävänkin yleistä, mutta myös vaiettu aihe.
– Tästä nyt varsinkaan ei puhuta. Opiskelijalla on todella korkea kynnys mennä kertomaan. kiusaamisesta, koska opettaja on kuitenkin sellainen auktoriteetti, josta ei uskoisi, että hän voisi käyttäytyä väärin oiskelijaa kohtaan.
Opiskelijalla on todella korkea kynnys mennä kertomaan. kiusaamisesta, koska opettaja on kuitenkin sellainen auktoriteetti, josta ei uskoisi, että hän voisi käyttäytyä väärin oiskelijaa kohtaan.
Korkeakoulukiusaamiseen puuttumisesta vaikeaa tekee se, että varsinaisia toimintaohjeita sen varalle ei kaikissa korkeakouluissa ole, tai opiskelijat eivät ole niistä tietoisia. Alakoulussa esimerkiksi opettaja voi helpommin puuttua ja tarkkailla, että otetaanko kaikki leikkiin mukaan vai jääkö joku oppilaista välitunnilla yksin, mutta korkeakouluissa tilanne on luonnollisesti hankalampi, kun vastuu ilmoittamisesta on enemmän opiskelijalla.
Roosa toivoo, että olisi itse saanut kiusattuna jonkinlaisia neuvoja.
– Korkeakouluissa nyt varsinkin pitäisi olla jotkut toimintaohjeet, koska tilanteet ovat niin harvinaisia, että kuka sitä apua loppupeleissä osaa tulla pyytämään? Aikuisiahan tässä ollaan.
Häntä harmittaa myös, etteivät opettajat sen kummemmin puuttuneet tilanteeseen.
– Vaikka kiusaaminen kärjistyi eniten minuun, nämä tytöt olivat ilkeitä kaikille. Kerran he sanoivat tunnilla eräälle oppilaalle niin ilkeästi, että tämä alkoi itkemään. Silloin opettaja mainitsi heille asiasta, mutta sekin oli lähinnä vaan sellaista että noh noh, tytöt tytöt. Olisi voinut kyllä paremminkin puuttua, mutta veikkaan että vika oli enemmänkin kyseisessä opettajassa.
KIUSAAMINEN JÄTTI JÄLJEN OPINTOIHIN
Miten korkeakoulut sitten voisivat viedä asiaa eteenpäin? Tuomaalan mukaan jo pelkästään kiusaamisen olemassaolon toteaminen olisi tärkeää.
– Se vähentää häpeää siitä, että miten mä voin olla kiusattu, jos sitä ei ole ole olemassa täällä. Jos ajattelee noin, se lisää kynnystä ottaa yhteyttä. Opiskelija saattaa jopa ajatella, että kiusaaminen on hänen oma vikansa.
Roosakin pohti kiusaamisessaan omaa osuuttaan.
– Minun tilanteessa ehkä eniten oma ylpeys esti kertomasta asiasta, mutta ajattelin myös että ehkä nämä kaksi vain ovat luonteeltaan tällaisia. Lisäksi mietin paljon myös sitä, että ärsyttääkö minun luonteessa jokin tai teinkö itse jotain väärin?
Asiaan olisi tärkeää puuttua, sillä tutkimusten mukaan kiusaaminen korkeakouluissa voi vaikuttaa tyytyväisyyteen omasta koulutusalasta ja vaikuttaa vahvasti opintomenestykseen. Myös Roosa samaistuu tähän.
– Kiusaajat saivat minut epävarmaksi itsestäni. Kun kaikki oli niin uutta, aloin epäilemään että olenko oikeassa paikassa tai valmis tähän kouluun. Mietin, että kuinka kauan tätä jatkuu? Ajattelin että haluaisin käydä tätä koulua, mutta en välttämättä jaksa kiusaamisen takia enää kauaa.
Vaikka Roosa on jo lähes valmistunut, kiusaaminen harmittaa häntä edelleen, koska ilman kiusaamista hän olisi saanut koulusta paljon enemmän irti.
– Silloin se meni tavallaan puoliteholla, koska minua jopa pelotti mennä kouluun. Tuntuu kuin se vuosi olisi mennyt hukkaan.
Roosan kiusaaminen helpotti kuitenkin esimmäisen vuoden jälkeen, kun hän sai ystäviä muista luokkalaisistaan ja nousi kiusaajiaan vastaan.
– Päätin vaan, että minua ei enää kiinnosta. Ja yhtäkkiä niissäkin tilanteissa, joissa en aikaisemmin ollut uskaltanut sanoa heille mitään, niin saatoin vain tokaista jotain vastaan. Lopulta toinen heistä lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, jolloin kiusaaminen sitten kunnolla loppui. Ja naurettavinta on, että nykyään tämä luokalleni jäänyt kiusaaja yrittää olla minun ystäväni ja mielistelee jatkuvasti, koska tiedostaa kyllä tehneensä väärin.
Roosan nimi on muutettu.
