TEKSTI EMMA HINKULA
Taas se sama tunne. Niin kuin olisin ollut veden alla liian pitkään ja happi meinaa loppua. Mutta se ei lopu. Mä pystyn just ja just hengittämään ja liikkumaan. Just sen verran, että näytän olevan hengissä, vaikka sisältä mä olen kuollut. Ihan kuin kävelisin koko ajan sumussa, tai että kaikki olisi unta. Viikot ja kuukaudet vierii ohi ilma, että niistä jää mitään kunnollisia muistikuvia. Ne unohtuu yhtä nopeasti kuin unet. Jatka lukemista ”MASENTUNUT JÄÄ USEIN ILMAN APUA”
