TEKSTI Sofia Hänninen KUVA Matleena Muotkavaara
– Tää on varmasti mun elämän päätepiste. Nyt mä olen rikollinen, ajatteli 17-vuotias Juho Sakko katsellessaan uuden vuoden raketteja matkasellin ikkunasta.
Oli vuosi 2009, aivan joulukuun loppu. Siviiliasuiset poliisit olivat tulleet aamukahdeksalta viemään Sakon poliisilaitokselle. Sakko oli viisi päivää putkassa ja häntä kuulusteltiin joka päivä, minkä jälkeen hänet kuljetettiin Oulun lääninvankilaan.
Sakko näyttää lempeältä ja rauhalliselta parikymppiseltä mieheltä; puolipitkien pörröisten hiusten takaa katsovat lempeät silmät. Hän ei näytä ihmiseltä, joka on tehnyt väkivaltarikoksen.
Sakon vaikeudet ovat alkaneet jo lapsuudessa.
– Aika lailla jokainen lastenkoti on tullut pyörittyä läpi. Äiti on alkoholisti ja isä ei ollut paljon kuvioissa. Lapsuus oli helkkarin opettavainen, koska on joutunut pärjäämään itsekseen. On tullut kasvettua aikuiseksi nopeammin kuin muut ystäväpiiristä.”
Nuoruus oli Sakon mukaan railakas. Huonoja ja hyviä valintoja, hän summaa. Yksi huonoista valinnoista johti siihen, että 17-vuotiaana Sakko joutui vankilaan puukotettuaan toista poikaa joukkotappelussa.
